Redan som barn vistades jag ofta i sko- gen. Då var det äventyr och kurragöm- malekar med kompisarna bland de stor- vuxna ormbunkarna. Kanske lade jag inte ens då märke till skogens skönhet. Den var ju så självklar.

Som vuxen hittade jag tillbaka till barndomens landskap. Och det var tack vare kameran som jag upptäckte växterna på riktigt. Ormbunkarna älskar jag fort- farande men nu ser jag också så mycket mer: De små skira blomstren, de stora mossiga träden. Ibland händer det att jag möter ett djur eller fler. Kanske en hel flock med djur.

– Johan Geisor

Jo lapsena oleskelin usein metsässä. Seikkailtiin ja leikittiin piilosta suurten saniaisten keskellä. Silloin en edes huomannut metsän kauneutta. Sehän oli itsestään selvyys.

Aikuisena löysin takaisin lapsuuteni maisemiin. Kameran avulla oivalsin kas- vit oikeasti. Saniaisia rakastan edel- leen mutta nyt näen myös niin paljon muuta. Pienet hennot kukkaset, suuret sammalleiset puut. Silloin tällöin tör- mään yhteen tai muutamaan eläimeen. Ehkä kokonaiseen laumaan…

– Johan Geisor