Mika Rauhala – Hopeasieluja | Silversjälar
Wetplate-kuvauksen historia juontaa juurensa 1800-luvun puoleenväliin, kun englantilainen keksijä Frederick Scott Archer kehitti menetelmän vuonna 1851. Tämä menetelmä mahdollisti valokuvien ottamisen lasilevyille, jotka oli ensin käsitelty valoa herkistävillä kemikaaleilla. Wetplate-kuvauksesta tuli valokuvauksen valtavirtaa ja kesti 1900-luvun alkuun asti, ennen kuin se väistyi kuivalevytekniikan tieltä.Wetplate-kuvan luominen alkaa lasilevyn valmistelusta, joka käsitellään kollodionlioksella ja sen jälkeen upotetaan hopeanitraattiliuokseen valoherkkyyden saavuttamiseksi. Tämän jälkeen levy asetetaan punavalossa kameraan valotuksen ajaksi. Valotuksen jälkeen levy kehitetään välittömästi ja sitten kiinnitetään, jolloin syntyy lopullinen kuva. Aikaa koko prosessiin on niin kauan kun levy pysyy kosteana.
Tekniikan alkuajoilla keksittiin myös lasilevyn (ambrotype) rinnalle metallilevy (tintype). Metallilevylle tehtäessä saadaan kestävämpi lopputulos, vaikka lasille tehtäessä saadaan hieman enemmän ulottuvuutta. Tekniikka on aina herättänyt kiinnostusta, koska kuva tehdään täysin käsityönä alusta loppuun heti. Kiehtovuutta lisää nestemäisen hopean saattaminen kiinteään muotoon ja ylimääräisen valottamattoman hopean pesu, jolloin lopullinen kuva muodostuu. Kuva onkin aina täysin uniikki, eikä toista samanlaista saa tehtyä vaikka haluaisikin. Kuvan arkistoitavuus on myös vieläkin muita medioita edellä ja esimerkiksi lasilevylle kuvattu Abraham Lincoln (1865) on vielä voimissaan.
Tämä on wetplate-näyttely valokuvauksen alkulähteiltä. Intohimoa hopealla tallennettuna ikuiseen muotoon lasille ja alumiinilevyille. Intohimo, joka antoi odottaa itseään, tarttui välittömästi sielusta ja kantaa todennäköisesti niin kauan kuin elän.
Wetplate-fotografins historia går tillbaka till mitten av 1800-talet, då den engelske uppfinnaren Frederick Scott Archer utvecklade metoden år 1851. Metoden gjorde det möjligt att ta fotografier på glasplåtar som först behandlats med ljuskänsliga kemikalier. Wetplate-fotografin blev snabbt dominerande inom fotografi och användes fram till början av 1900-talet, innan den ersattes av torrplåtstekniken.
Skapandet av en wetplate-bild börjar med förberedelsen av en glasplåt som behandlas med en kollodionlösning och därefter sänks ner i en silvernitratlösning för att bli ljuskänslig. Plåten placeras sedan i kameran under rött ljus för exponering. Efter exponeringen framkallas plåten omedelbart och fixeras därefter, varvid den slutliga bilden uppstår. Hela processen måste genomföras medan plåten fortfarande är fuktig.
Under teknikens tidiga år utvecklades även en metallplåt (tintype) som alternativ till glasplåten (ambrotype). Vid fotografering på metallplåt får man ett mer hållbart slutresultat, medan glasplåten ger något större tonomfång. Tekniken har alltid väckt intresse, eftersom bilden skapas helt för hand från början till slut i ett enda moment. Fascinationen förstärks av hur flytande silver omvandlas till fast form och hur överflödigt, oexponerat silver sköljs bort så att den slutliga bilden träder fram. Varje bild är därför helt unik – det går inte att skapa två likadana, ens om man försöker. Bildens arkivbeständighet överträffar dessutom fortfarande många andra medier; till exempel är ett porträtt av Abraham Lincoln från 1865, fotograferat på glasplåt, ännu i utmärkt skick.
Detta är en wetplate-utställning från fotografins ursprung. Passion, fångad i silver och bevarad i evig form på glas- och aluminiumplåtar. En passion som lät vänta på sig, men som genast grep tag i själen och som sannolikt kommer att följa mig så länge jag lever.
IBIS Open Walls 2023
Ibis Open Walls
Käytä hyväksesi tilaisuus esitellä kuviasi Valokuvagalleria Ibiksessä!
Utnyttja chansen att ställa ut på fotogalleri Ibis!
Take the opportunity to exhibit at Photogallery IBIS!
Filmverkstaden10
Filmverkstaden10
Our aim is, and has been over the past years, to keep analog film and photography alive and accessible in the nordic baltic region and to promote its transformation into the future. For almost a decade Filmverkstaden has been offering the facilities needed for working with analog film and photography, as well as organising hands on workshops, film screenings and other related projects. Seizing the occasion of Filmverkstadens 10th anniversary, we intend to introduce these unique art forms to a broad public and to sustain these art forms by means of a festival, comprising of a 3-month exhibition, a public programme with workshops, film screenings and live cinema performances and a labs meeting. We aim to create a meeting point of exchange and engagement of ideas and experiences around filmic creation.
The exhibition is not only an overview of works made by members and guest artists at the unique facilities of Filmverkstaden, it is also an overview of the current state of what is happening within the world of analog film and photography. The works on display are all analog or have been initiated on analog film, providing a unique opportunity to dive into a world of alchemy, where light becomes silver. It offers the rare opportunity of experiencing expanded cinema works and works on the boundaries of analog film and photography.
The exhibition will be curated by Sarah Schipschack, film curator, programmer, and producer, based in Tromsø,
Norway, in collaboration with Britt Al-Busultan, founder and director of Filmverkstaden and artist working with expanded cinema. The exhibition focuses on analog film and photography, digital works initiated on analog, installation and two dimensional works that explore the concept of (moving) image in all possible forms and appearances. Characteristic are the handmade aspect, the experiments and the innovative techniques.
Invited artists working with analog photography:
Dagie Brundert (DE)
Dagie Brundert (1962) studied visual arts and experimental film when she fell in love with her
super 8 camera (Nizo). Since then she has been trying to be a particle-finder, a wave-catcher, and a
good story-teller, always looking for and absorbing weird beautiful things from this world,
chewing and spitting them out again.
https://www.dagiebrundert.de/
Daniel Beijar (FI)
Daniel Beijar has been engaging himself with analog techniques for more than a decade. His interests go everywhere from double8 filming to large format photography and collodium wet plate. Since the last couple of years, he had specialised himself in environmental friendly techniques. Beijar develops film and photographs in coffee and makes cyanotypes.
Claudia Hausfeld (IS/DE)
Claudia Hausfeld (b. 1980) was born in Berlin and lives and works in Reykjavík. She studied photography at the Zürich University of the Arts, Switzerland and graduated from the Art Academy of Iceland in 2012. She has been an active member in several artist run exhibition spaces in Switzerland, Denmark and Iceland. Claudia Hausfeld creates spaces that play with the reliability of the visual. She works primarily with the deconstruction of the photographic image. Memory, perception and the sense of reality that is inherent in photography is being put to a test. Questions about the representation of what is visible are translated into collages, objects and text works, combining photography, sculpture, images and sound.
https://www.claudiahausfeld.com/
Elvira Akzigitova (EE)
Elvira Akzigitova (1988) is an analog visual artist from the ex-Soviet cement suburbia in Estonia. Photography is her way of dealing with a shifting and fragmented environment. Her work uncovers the bond between form and content, as well as the ambivalence between intension and chance. After many years of working with digital formats, she came back to the cracks and crunches of film and non-traditional darkroom processes. She chooses in-depth and pure methods of visualisation, as opposed to cold digital detachment.
