Olen kuvataiteilija jolle kamera on yksi monista kuvan teon välineistä. Työskentelyni ei ole projekti tai sarja luontoista vaan alkaa yksittäisistä, itsenäisistä kuvista joista ajan myötä voi syntyä kokonaisuuksia. Tämän näyttely ehdotuksen kuvat ovat jatkuvasti karttuvasta kokoelmasta nimeltään Someplace.
Matkustaessani olen kohdannut paikkoja jotka ovat saaneet minut pysähtymään. Osa on ollut visuaalisesti silmiinpistäviä, toiset hyvin tavallisia, mutta niille on aina ollut yhteistä voimakas paikan tuntu. Ne tuntuivat merkittäviltä, jokainen omalla, usein selittämättömällä tavallaan. Nämä ovat ensisijaisesti kuvia ajasta, paikasta ja tunnelmasta, mutta myös tutkielmia siitä mitä koen esteettisesti kiinnostavana.
Kuvanottohetkellä on kyse minun ja paikan välisestä kanssakäymisestä, ja myöhemmin katsojan, teoksen, ja teoksen esittämän paikan suhteesta. Jätän tarkoituksella ihmiset pois kuvistani, koska heidän läsnäolonsa helposti muuttaa katsojan sivulliseksi joka tutkii jonkun muun maailmaa. Siihen meillä on jo liikaakin mahdollisuuksia sosiaalisen median ansiosta.
En pyri kertomaan tai välittämään tarinaa, vaan esittämään nämä paikat mahdollisimman todenmukaisesti pienimpiä yksityiskohtia myöten, antaakseni katsojalle mahdollisuuden pysähtyä ja reagoida niihin omalla tavallaan. Ei ole tärkeää mitä kuvat tarkoittavat, vaan mitä tunteita ne herättävät.
Jag är en bildkonstnär för vilken kameran är ett av många verktyg för att skapa bilder. Mitt arbete är inte ett projekt eller en serie i traditionell mening, utan börjar med enskilda, fristående bilder som med tiden kan bilda större helheter. Bilderna i detta utställningsförslag kommer från en ständigt växande samling som heter Someplace.
Under mina resor har jag stött på platser som har fått mig att stanna upp. Vissa har varit visuellt iögonfallande, andra väldigt alldagliga, men gemensamt för dem alla har varit en stark känsla av plats. De har känts betydelsefulla, var och en på sitt eget, ofta oförklarliga sätt. Dessa är främst bilder av tid, plats och stämning, men också studier av vad jag upplever som estetiskt intressant.
I ögonblicket då bilden tas handlar det om samspelet mellan mig och platsen. Senare uppstår en relation mellan betraktaren, verket och platsen som verket skildrar. Jag väljer medvetet att utesluta människor ur mina bilder, eftersom deras närvaro lätt förvandlar betraktaren till en åskådare som utforskar någon annans värld. Den möjligheten har vi redan alltför mycket av genom sociala medier.
Jag försöker inte berätta en historia eller förmedla ett narrativ, utan snarare visa dessa platser så troget som möjligt, in i minsta detalj, för att ge betraktaren en möjlighet att stanna upp och reagera på dem på sitt eget sätt. Det viktiga är inte vad bilderna betyder, utan vilka känslor de väcker.
