Vamia students – Arbetsprov | Työnäyte
Utställningen kommer att bestå av verk från elever som går sitt andra år på medieutbildningen och som genomför sitt yrkesprov inom fotografi. Elevernas yrkesprov har ett fritt tema, vilket innebär att bilderna kommer att visa en stor variation i både motiv och stil. Eleverna fåt själva bestämma hur de vill arrangera sina bilder inom sin tilldelade yta.
Utställningen är tänkt att lyfta fram de unika uttryck och tekniska färdigheter som eleverna har utvecklat under kursen, och vara en fantastisk möjlighet för eleverna att visa upp sina verk i en utställningsmiljö.
Mer information senare.
Näyttely koostuu toisen vuoden media-alan opiskelijoiden töistä, jotka on tehty osana valokuvauksen ammattiosaamisen näyttöä. Opiskelijoiden näyttötöillä on vapaa teema, mikä tarkoittaa, että kuvat tulevat olemaan monipuolisia niin aiheiltaan kuin tyyleiltäänkin. Opiskelijat saavat itse päättää, miten he haluavat asettaa työnsä esille omalla näyttelyalueellaan.
Näyttelyn tarkoituksena on tuoda esiin opiskelijoiden ainutlaatuisia ilmaisutapoja ja teknisiä taitoja, joita he ovat kehittäneet kurssin aikana. Se tarjoaa myös hienon mahdollisuuden opiskelijoille esitellä töitään näyttely-ympäristössä.
Lisätietoja myöhemmin.
Sanna Johansson – Maisemasta
Sarjani Maisemasta koostuu mustavalkoisista maisemavalokuvista, joita olen valokuvannut piktorialistiseen tapaan. Piktorialismi oli 1900-luvun alussa vaikuttanut valokuvataiteen tyylisuunta, jossa vaikutteita otettiin maalaustaiteesta. Valokuviin haettiin sopivan utuista ja romanttista tunnelmaa. Piktorialistit käsittelivät kuvia usein vedostus vaiheessa.
Olen ollut kauan kiinnostunut maisemista ja paikoista. Minua kiehtoo se, miten jokaisella paikalla on omanlainen tunnelma. Oma juurettomuuteni on todennäköisesti ollut taustalla vaikuttava syy siihen, että maisemista on tullut minulle niin tärkeitä. Olen valinnut kuvauskohteita piktorialistisia ihanteita noudattaen.
Min serie Maisemasta består av svartvita landskapsfotografier som jag har fotograferat i en piktorialistisk stil. Piktorialismen var en stilriktning inom fotografikonsten som hade sin storhetstid i början av 1900-talet och hämtade influenser från måleriet. Bilderna präglades av en drömsk och romantisk stämning, och piktorialisterna arbetade ofta med sina fotografier under framkallningsprocessen för att förstärka uttrycket.
Jag har länge varit intresserad av landskap och platser. Jag fascineras av hur varje plats har en egen unik atmosfär. Min egen rotlöshet har troligen varit en bakomliggande orsak till att landskap har blivit så viktiga för mig. Jag har valt mina motiv med utgångspunkt i de piktorialistiska idealen.
Britt Vienonen – TBA
Jag har sedan 2020 arbetat på en bildserie av våra avtryck i naturen.
Mina bilder har sitt ursprung ur landskapsfotot, men bär spår av människor. Kan vara ödehus, spår, vägar , sjömärken osv. Allt fotograferat i gråväder med dämpad färgskala. Egentligen är det vårt kulturarv som skildras i lika stor grad som landskapet. Planerar också en fotoroadtrip kring Östersjön under våren och hoppas på att få ytterligare bildmaterial. Jag tror också att färgskalan och motivvalet passar bäst att visas då på hösten 2025.
Olen työskennellyt vuodesta 2020 lähtien kuvasarjan parissa, joka käsittelee ihmisen jättämiä jälkiä luonnossa.
Kuvani pohjautuvat maisemavalokuvaukseen, mutta niissä näkyy ihmisen läsnäolo. Tämä voi olla esimerkiksi autiotalo, polku, tie tai merimerkki. Kaikki kuvat on otettu harmaassa säässä hillityllä värimaailmalla. Oikeastaan kuvasarja kuvaa yhtä paljon kulttuuriperintöämme kuin maisemaa.
Suunnittelen myös valokuvausroadtripiä Itämeren ympäri keväällä ja toivon saavani lisää materiaalia tätä sarjaa varten. Uskon, että sekä värimaailma että kuva-aiheet sopivat parhaiten esiteltäviksi syksyllä 2025.
Jarmo Koponen – Someplace
Olen kuvataiteilija jolle kamera on yksi monista kuvan teon välineistä. Työskentelyni ei ole projekti tai sarja luontoista vaan alkaa yksittäisistä, itsenäisistä kuvista joista ajan myötä voi syntyä kokonaisuuksia. Tämän näyttely ehdotuksen kuvat ovat jatkuvasti karttuvasta kokoelmasta nimeltään Someplace.
Matkustaessani olen kohdannut paikkoja jotka ovat saaneet minut pysähtymään. Osa on ollut visuaalisesti silmiinpistäviä, toiset hyvin tavallisia, mutta niille on aina ollut yhteistä voimakas paikan tuntu. Ne tuntuivat merkittäviltä, jokainen omalla, usein selittämättömällä tavallaan. Nämä ovat ensisijaisesti kuvia ajasta, paikasta ja tunnelmasta, mutta myös tutkielmia siitä mitä koen esteettisesti kiinnostavana.
Kuvanottohetkellä on kyse minun ja paikan välisestä kanssakäymisestä, ja myöhemmin katsojan, teoksen, ja teoksen esittämän paikan suhteesta. Jätän tarkoituksella ihmiset pois kuvistani, koska heidän läsnäolonsa helposti muuttaa katsojan sivulliseksi joka tutkii jonkun muun maailmaa. Siihen meillä on jo liikaakin mahdollisuuksia sosiaalisen median ansiosta.
En pyri kertomaan tai välittämään tarinaa, vaan esittämään nämä paikat mahdollisimman todenmukaisesti pienimpiä yksityiskohtia myöten, antaakseni katsojalle mahdollisuuden pysähtyä ja reagoida niihin omalla tavallaan. Ei ole tärkeää mitä kuvat tarkoittavat, vaan mitä tunteita ne herättävät.
Jag är en bildkonstnär för vilken kameran är ett av många verktyg för att skapa bilder. Mitt arbete är inte ett projekt eller en serie i traditionell mening, utan börjar med enskilda, fristående bilder som med tiden kan bilda större helheter. Bilderna i detta utställningsförslag kommer från en ständigt växande samling som heter Someplace.
Under mina resor har jag stött på platser som har fått mig att stanna upp. Vissa har varit visuellt iögonfallande, andra väldigt alldagliga, men gemensamt för dem alla har varit en stark känsla av plats. De har känts betydelsefulla, var och en på sitt eget, ofta oförklarliga sätt. Dessa är främst bilder av tid, plats och stämning, men också studier av vad jag upplever som estetiskt intressant.
I ögonblicket då bilden tas handlar det om samspelet mellan mig och platsen. Senare uppstår en relation mellan betraktaren, verket och platsen som verket skildrar. Jag väljer medvetet att utesluta människor ur mina bilder, eftersom deras närvaro lätt förvandlar betraktaren till en åskådare som utforskar någon annans värld. Den möjligheten har vi redan alltför mycket av genom sociala medier.
Jag försöker inte berätta en historia eller förmedla ett narrativ, utan snarare visa dessa platser så troget som möjligt, in i minsta detalj, för att ge betraktaren en möjlighet att stanna upp och reagera på dem på sitt eget sätt. Det viktiga är inte vad bilderna betyder, utan vilka känslor de väcker.
Rebecca Sandelin – The 11th Hour, White Blank Spaces & This World of Ours
The 11th Hour is a multi-sensorial installation that combines moving image, sound and sculpture to explore tensions between the natural and built environment and question common misconceptions that separate these landscapes from each other. The four-channel video documents a temporary site-specific intervention conducted in 2021 on the border of a nature reserve in southern Finland. In the video, a wide sheet of plastic is almost indiscernible from its snow-blanketed setting. The plastic tarp melds into the land, reflecting the oft-unseen influence people have in shaping the environment and landscape. The video is combined with a field recording in which the environmental sounds of the location are abstracted and made surreal. The installation also features the sheet used in the intervention, which is suspended to create a massive sculpture replicating the shape and form of a snow-laden pine tree.
White Blank Places explores how landscapes are instilled with personal and shared emotions, thoughts, opinions and beliefs. The series reflects on emotions often thought by seldom spoken of, such as isolation, loneliness and a need for closeness.
This world of ours, it bleeds
and its blood is on our hands is essentially a mistake that occurred when processing pictures as part of the White Blank Places. The garish red section is where the digital processing glitched, resulting in a field of red that warps the pictured landscape. The picture subverts the sublime beauty of White Blank Places, instead becoming a jarring reflection of the many mistakes and failures made towards caring for our environments and landscapes.
Even though this exhibition includes moving image, sound, and sculpture, photography remains the essential medium of my artistic practice. It informs how I view and experience the world around me while other media expand on my photographic perception and expression of sights, sounds and other senses. The minimalist and pulled-back aesthetic allows each work to work independently but also as an encompassing entity. It also allows the viewer to reflect on individual images and their interconnections.
