"Vartuin 1950-luvulla Koivulahdessa muutaman sadan metrin päässä Kyrönjoesta ja kymmenen kilometrin päässä merestä. Joen suistomaa, jossa muutama sata vuotta sitten pyydettiin kalaa, oli silloin maannousun vuoksi täysin maatalouden valloittama – vanha merenpohja antoi mm. runsaita ja hyvänlaatuisia viljasatoja.
Peltomme ulottuivat joelle saakka, ja siellä vietin suuren osan lapsuuden aurinkoisista kesistä onkien, haukia uistellen ja pitkäsiimalla pyytäen. Hauet, ahvenet ja kuhat päätyivät ruokapöytään, ja joskus ankeriaat takertuivat pitkäsiimaan. Vähän vanhemmat uskaltautuivat aikaisin keväisin vuolaaseen jokeen lahnaa pyytämään. Saaliit olivat runsaita, ja suuri lihava uunikala oli tervetullutta lisää ruokavalioon. Vanhukset kertoivat myös menneiden aikojen suurista säynävä- ja norssisaaliista – joita nostettiin joesta lähes ammattimaisesti.
Sain kipinän 1970-luvulla kuvata järjestelmällisesti saaristolaisia ja perinteistä pienimuotoista rannikko- ja jokikalastusta. Aloin myöhemmin dokumentoida myös muinaismuistoja.
Suurin osa siitä ulkosaaristosta, jossa olen liikkunut, kuuluu vuodesta 2007 lähtien Merenkurkun maailmanluonnonperintöön.
Nyt esillä olevat näyttelykuvat, joiden keskeisenä teemana ovat ihmiset, työ ja veneet, ovat syntyneet useissa eri hankkeissa, ja ne on otettu 1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alussa. Dokumentaation seurauksena materiaalia julkaistiin lehdissä, siitä laadittiin kirja ja pienehköjä näyttelyitä 1980-luvun alussa.
Talonpoikaisveneitä työvälineinä kuvaava materiaali on kuitenkin laaja, ja puolet näyttelykuvista ei ole sisältynyt aiempiin julkaisuihin. Ne esitetään vasta nyt kokonaisuudessaan.
On ollut ilo kuvata rannikko- ja jokikalastusta kolmekymmentä vuotta sitten ja nyt koota näistä kuvista näyttely. Tunnen vieläkin syvää kiitollisuutta kaikille niille ihmisille, jotka äärimmäisen hyväntahtoisesti ottivat minut vastaan ja jakoivat kokemuksiaan kanssani."
Mikael Herrgård
klikkaa kuvaa
